Kyllä minä talvesta tykkään, mutta joskus kiroan pakkasta ja lumen määrää. Niinkuin tänään.
Aamulla totean polkupyöräni vaihteiden jäätyneen, mille muulle vaihteelle kuin ykköselle. Normaalisti 15 min kestävään koulumatkaani tyrehtyi 20 minuuttia, sillä vaikka poljin ja poljin en meinannut silti päästä eteenpäin. Hyvin turhauttavaa. Myöhästyin siis ensimmäiseltä luennolta, koska en osaa/kykene lähteä ajoissa minnekään.
Ja koska haluan käyttää aikani tehokkaasti, päätin käydä salilla kahden hyppytunnin aikana. Onnistuinkin tekemään korkean intensiteetin kuntopiirin supersarjoina puoleen tuntiin. Tänään: jalkaprässi, ylätalja niskan taakse, Hack-kyykky, pec-fly, pohkeet istuen koneessa, rintaprässi, jalat syliin vatsat ja selän ojennus.
Sitten sotken kamalaa vauhtia, mutta lupsakkaa nopeutta kotiin, jossa saan äkisti väsättyä itselleni tonnikalamajoneesi-reissumiehen ja napattua Activian mukaan, kunnes pitää juosta ulos ovesta. Päätän valita auton, joka seisoo pihalla yleensä käyttämättömänä sillä arvelen sydämeni tunkeutuvan väkisin kurkusta ulos jos koitan pyöräillen ehtiä koululle. Myöhästyn silti toisilta luennoilta, koska sain kuoria auton 10 cm lumikerroksen alta ja vielä raapata ikkunat kaupan päälle erittäin surkealla lumiharjaraapalla.
4 h luentoja ja kotiin, jossa minua odottaa kaksi kosteaa silmäparia. Tunnin lenkki poikien kanssa lumipalloja heitellen hiukan viileässä säässä jäädyttää kroppani perinpohjin ja kotona hyppään kokovartalohaalariini, lämmitän lasagnea ja laitan uuniin kaksi joulutorttua. Tuskinpa nuo tortut tähän kalorivajeeseen läskiä lisäävät. :)
Tämän päivän ruokaostot 0 €.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti