Tämä(kin) päivä meni harakoille puolen tunnin päiväunien venähtäessä kolmeksi tunniksi. Olen kai immuuni puhelimeni herätyskellon äänelle. Olisi pitänyt luottaa tuomiopäivän kilkuttimeen. Tai vain vaihtaa herätysääni. Pojatkaan eivät herättäneet minua vaan nukkuivat kiltisti polvitaipeessa ja kainalossa.
Lounas yliopistolla oli ruhtinaalliset kaksi klementtiiniä, sekä kanelipullanmakuinen proteiinipatukka, joka maistui yllättävän paljon itse kanelipullalta, eikä vain kehnolta esanssilta.
Päivälliseksi heitin pannulle jauhelihat, yhden paprikan sekä sipulin pakkasesta ja kylkeen keitin riisiä, jonka myös heitin lopuksi pannulle. Onnistuin maustamisessa vielä niin hyvin että sain oman nenäni vuotamaan.
Jälkiruuaksi päätin tehdä vohveleita, sillä en keksinyt muutakaan käyttötarkoitusta pitkään jääkaapissa seisseelle vissyvedelle. Onnistuin hienosti ryssimään vohvelit ensimmäistä kertaa eläissäni. Reseptissä luki "rapeat vohvelit", mutta en ajatellut niiden olevan niin rapeita etten saa niitä irti vohveliraudasta. Lopputulos oli se, että kaavin vohvelit enemmän tai vähemmän haarukalla irti raudasta ja söin ne kiltisti haarukalla ja veitsellä vadelmahillon ja turkkilaisen jogurtin kera.
Huomenna alkaa salireenit. Oikeasti. Helmikuun alkupuolella pitäisi mahtua coctail-mekkoon, jota en tällä hetkellä edes uskalla kokeilla päälle.
Kauppaan meni 0 €.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti