Ynnän appro ja erilaisia elokuvia

Keskiviikkona oli Ynnän Approbatur eli perinteinen ryyppäystapahtuma, jossa kierretään keskustan baareja keräten leimoja passiin, jonka avulla saadaan maalissa haalarimerkki. Minut houkuteltiin mukaan kun olin pyörähtämässä yliopistolla selkkarin korjauspuuhissa. Vähän ex tempore reissu, mutta sitäkin hauskempi. Meitä oli liikenteessä pieni ryhmä kemistejä joiden kanssa selviydyimme 12 baarista, muutamasta karaokesta ja yhdestä jäätävästä pelistä 8-palloa Playersissä loppubilepaikkaan Brahan. Ei keskiviikkoa turhaan sanota täälläpäin "pikku-lauantaiksi".

Ympärilläni on kyllä erittäin ihana joukko ystäviä, jotka jaksavat kehua ja kannustaa minua, vaikka itse haluaisin valua maan rakoon. Tämä todettiin taas keskiviikkona! :) <3

Olen aina kummastellut ystävilleni "miksi kukaan ei tule koskaan juttelemaan minulle baarissa?". Niitä en laske, jotka kaatuvat humalassa vahingossa päälleni ja rupeavat sitten ehdottelemaan jatkoja asunnollaan.. Tämä ilta oli toisenlainen, mutta ei välttämättä haluamallani tavalla. Olin kaikessa rauhassa kävelemässä portaita alas kun olkapäältä roikkuvaan laukkuuni tarrattiin. Käännyin ympäri ja siinähän on itse "yön Timo" hymyilemässä leveästi aloittamassa keskustelua. Olin juuri sillä hetkellä hyvin epäsosiaalisella tuulella enkä halunnut jutella kenellekään hetkeen, joten koitin ystävällisesti sanoa että minun pitää mennä. Ei auttanut vaan kaveri tarttuu kädestä kiinni ja yrittää vieläkin saada keskustelua aikaiseksi. Ärsyttää ihmiset, jotka eivät ymmärrä suoraa puhetta, kuten puhelinmyyjät, jotka vain koittavat myydä ja myydä, vaikka ollaan jo kertaalleen kieltäydytty (tiedän kyllä että niin opetetaan, koska olen itsekin ko. hommia tehnyt aikanaan rahapulassa). Noh, lopputuloksena riuhtaisin itseni irti hiipparin otteesta ja jatkoin mököttämistä hetken, kunnes olin taas sosiaalisella tuulella. Muistoksi jäi tämä:

Sormenjäljet!

Tänä aamuna heräsin ja luulin n. 12 saakka, että on perjantai. Oli hyvin hämmentävää huomata elävänsä väärää päivää. Järkytyksestä toivuttua vein muutaman ystävän Seppälän Citymarkettiin karkkiostoksille (plus CM:n 9-vuotis synttäri ilmaiskahville ja -munkille). Olimme suunnitelleet, että kokoonnumme Kuokkalassa ja katsomme leffoja, syömme mässyä ja käymme saunassa. Ja näin teimme. Leffa oli hyvinkin erikoinen ja ehkä hieman ulkopuolella yleisestä genrestä mistä pidän, mutta tavallaan hyvin viihdyttävä, sillä saimme porukalla makeat naurut. En tiedä voinko suositella tätä, mutta..noh, ainakin leffa on erilainen! :D Nimi oli Salò. Italialainen 70-luvulla tehty elokuva.

Kylläpä sauna teki hyvää. Nyt voin rentoutua kotona vielä yhden kauhuelokuvan parissa. Huomenna kandin kirjoitusta. 

Ajattelinpa muuten, että en käy enää tässä kuussa ruokakaupassa ollenkaan. Nyt ne kaapit jo tyhjäksi!